works / teoksia

You'll find the presentation of the piece by clicking on the name. For more comprehensive list, see Music Finland.

Comprehensive list of works in PDF-format is found here.


Flow (2011) for chamber orchestra (ca. 4'30)

In Case of Emergency (2009) for quartet (SATBar) (ca. 4'30)

Les arbres sans feuilles (2012) for solo piano (ca. 9')

Mielen tasapainolajit (2012) for male choir (ca. 5')

New Holland (2013) for chamber ensemble (ca. 10')

Pepper's ghost (2009) for 10 musicians (ca. 9')

Slutförvaringen – Kuinka puoliintuminen meitä liikuttaa (2008) for 16 solo voices (ca. 9')

soaring (2011) for flute/alto flute and accordion (ca. 11')


works with electronics

Aina on tänään / It is always today (2015) acousmatic two-channel work for radio play (28'02)

Après tel février (2013) for mezzo-soprano and live electronics (ca. 5')

Borrowed Tunes: 1. Dead Man Theme (2011) for electric cello and live electronics (ca. 8´30)

Earthship (2015) for chamber ensemble (fl, cl/b.cl, pno, perc., vl, vc) and electronics (ca. 8'30)

Orlando-fragments (2010) for female voice, ensemble (fl/alto flute, clarinet in Bb, piano and el. harp) and live electronics (ca. 23')

...sicut aurora procedit (2015) for violin and electronics with possibility for choreography for aerialist, acrobat or dancer (ca. 17')

Trois Mondes (2010) for organ and live electronics (ca. 18')

winnowing (2010) for piano and live electronics (ca. 12')


presentations / teosesittelyjä

You can download the presentations by using the link "(download / lataa)" under each presentation.

Après tel février (2013)

Text: Elke De Rijcke: Aprés tel février – Piliers de béton

(From collection: gouttes ! lacets, pieds presque proliférants sous soleil de poche (2005))

Après tel février – Erään helmikuun jälkeen on eräänlainen tutkielma lauluääneen ja sen manipulointiin elektroniikan avulla. Teos syntyi elektronimusiikin keskuksessa IRCAMissa kahdeksan kuukauden Cursus 1 -opintojakson lopputyönä. Löysimme yhdessä laulaja Anaïs Bertrandin kanssa hänelle luonnollisen tavan tuottaa eräänlainen murtunut, multifonimainen ääni. Elke De Rijcken hyvin fyysisiä tunteita heijastelevat runot tuntuivat juuri oikeilta tämän repivän ja hurjan kuuloisen äänen tunnelma- ja rakennemaailmaksi.

Pyrin etsimään teoksen toteutukseen nimenomaan eloelektroniikan keinovaroin toteutettavia tekniikoita. Konserttitilanteessa tapahtuva äänenmuokkaus antaa nimittäin lisävapautta nimenomaan teoksen ajalliselle tulkinnalle. Teoksessani laulajan täytyy vain muutamissa kohdin seurata ennalta lukkoon lyötyä ja muuttumatonta äänitiedostoa. Etsin nimenomaan hyvin luonnollisen kuuloisia tapoja manipuloida lauluääntä. Elektroniikkaosuus monistaa laulajan lauluryhmäksi säestäen lavalla olevaa fyysistä laulajaa ja asettuen vuoropuheluun hänen kanssaan.

Rijcken runo Après tel février – Piliers de béton kuvaa viimeisillään raskaana olevan tuntemuksia. Huonovointiset nukkumattomat yöt laskeutuvat hallitsemaan myös päiviä. Uskaltautumatta ulos, hän kulkee rauhattomana pieniä polkuja asunnossa. Runon taianomainen herkkä tunnelma välittyy vuoroin musiikin henkäysmäisessä hauraudessa vuoroin sen voimakkaan ekspressiivisissä tehoissa.

* * *

Après tel février – After a certain February is in a way a study of the human voice and it’s manipulation with the means of electronics. The piece was a final work of Cursus 1 – an eight month course at the research center for electro-acoustic music IRCAM. Together with Mezzo-soprano Anaïs Bertrand we found a natural way for her to produce a broken, multiphonique tone. The poems of Elke De Rijcke, with the physical sensation they give, possessed the right kind of atmosphere and structure for this poweful, ripping yet beautiful timbre.

One main goals was to try to find a flexible way of handling time in the performance situation. That the performer would feel comfortable and free while performing with the electronics. This was achieved by using live electronics that follow the performer rather than the performer following the electronics. Another goal was to find very natural sounding ways to manipulate the human voice. The electronic part multiplies the singer into a small group of singers which are then set into dialogue with each other.

The poem by Rijcke Après tel février – Piliers de béton is painting a portrait of a woman during the last months of pregnancy, when the badly slept nights start to govern the days. She doesn’t go out, but paces restlessly small circles inside her flat. The solemn but strong atmosphere of the poem is reflected in the fragile breaths and strong expressiveness.

Borrowed Tunes: Dead Man Theme (2011)

Borrowed Tunes: 1. Dead Man Theme for electric cello and live electronics was created in close contact with cellist Juho laitinen who also commissioned the piece. Inspired by the unique qualities of the electric cello and guitar effects the piece is designed to vary it's appearance each performance. The first part is built on few texture surfaces which all have their individual character. The performer can choose the textures and the order in which they are presented. The whole first part is recorded and in the second part the performer can modulate the material presented in the first part by different playing techniques and dynamics. This material is slowly layer by layer building up to a versatile rustling, rattling and wheezy background layer on which the performer plays a distant reminiscence of Neil Young´s Guitar solo from the Jim Jarmusch film Dead Man. The music of this film made a huge impact on me when I saw the film for the first time more than ten years ago. I still find myself thinking of this music and along with it the atmosphere of the film. This is perharps why I wanted to convert this vision into my own music.

Composed for the Tulkinnan varaista concert series this piece is completely dependend on it's performer. The piece builds of solely the recording, manipulation and playback from the live concert it's performed in thus being different at each new performance.
* * *
Borrowed Tunes: 1. Dead Man Theme sähkösellolle ja eloelektroniikalle valmistui tiiviissä yhteistyössä teoksen tilanneen Juho Laitisen kanssa. Sähkösellon erityisominaisuuksista ja erilaisista kitaraefekteistä innoituksensa saanut teos voi muotoutua jokaisella esityskerralla erilaiseksi. Teoksen ensimmäinen jakso rakentuu muutamasta toisistaan erottuvasta tekstuuripinnasta, joitten järjestyksen soittaja voi itse valita. Kaikki ensimmäisessä jaksossa soitettu materiaali nauhoitetaan. Toisessa jaksossa hän muuntelee ensimmäisessä jaksossa soittamaansa materiaalia haluamassaan järjestyksessä. Tekstuuripinnat alkavat kerrostua muodostaen monipuolisen rapisevan, vonkuvan ja rahisevan taustakerroksen, jonka päälle soittaja soittaa etäisen muistuman Neil Youngin Jim Jarmuschin Dead Man -elokuvaan säveltämästä kitarasoolosta. Kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuotta sitten, sen musiikki teki minuun suuren vaikutuksen. Musiikki ja sen mukana elokuva tunnelma palaavat aika ajoin uudestaan mieleeni. Päätin työstää tämän mielikuvan omaksi musiikikseni.

Tulkinnanvaraista-konserttisarjaan sävelletty Dead Man Theme on täysin tulkitsijastaan riippuvainen teos. Pelkästään konserttitilanteessa nauhoitetusta ja muunnellusta soivasta materiaalista rakentuva teos on väistämättä jokaisella esityskerralla erilainen.
Commissioned by Juho Laitinen with the support of Teosto. Dedicated to Juho Laitinen.

(download / lataa)

move to top


Earthship (2015)

Earthship is a house that is designed to be in harmony with the surrounding nature. The building materials are both natural and recycled – used tires, soda cans, bottles. The energy efficient building is designed to run mostly on solar power. The building collects its own water and food is grown in its greenhouse. Rather than resisting the forces of nature, this building is nurtured by them.

My work for the EXPO Milano 2015 is inspired by the idea of living in harmony with nature. The destruction of nature leads to extinction, the most fragile animals and insects have already started to disappear. As the destruction spreads the diversity of our surrounding world will start to fade. Like the building, Earthship (2015) builds on natural material. It travels through rich natural habitats and draws portrets of its residents. The electronic part is built out of the sounds of endangered species of insects and animals.

Earthship is composed for the final round of Feeding Music International Composition Contest 2015 hosted by Divertimento Ensemble.

(download / lataa)

move to top

Flow (2011)

While writing chamber orchestra piece Flow I was fascinated about modern dance and especially different approaches to simply being on stage. As the title indicates the piece is a continuous flow of movement where the differences in the density of texture create various kinds of shapes and forms. Written for the composition workshop Acanthes 2011 the piece was designed for a workshop situation and was developed further after the two week intensive course in Metz France.

Fp. Orchestre National de Lorraine, cond. Jean Deroyer, 13.7.2011 Acanthes Festival, Metz, France.

In Case of Emergency (2009)

While gathering material for In Case of Emergency something in the news caught my eye. There's a place in Russia where they pour nuclear waste into lakes. It absorbs in the mud, which turns into dust and is carried everywhere by wind if the lake dries too much in the summer. The lyrics are a mix of simultaneously sung Finnish, Swedish and English and the text is a combination of emergency guide from the phonebook, Monopoly rules, advertisement from an airport brochure for the business travelers and an old comic book. 'It is wise to build as many sites as possible', thinks the business traveler and parks her/his car conveniently just a few steps away from the front door of the airport, while somewhere else people breathe in the nuclear dust of the waste that we have sent there to be put away from our sight and into their lakes. The world that revolves around money is a bit like a game of Monopoly, where 'the wealthiest is the eventual winner'.

Composed with support by VICC (Visby International Centre for Composers) and Projekt 20.
Dedicated to Vox.

Fp. Vox, ISCM days 2009 in Visby, Sweden

(download / lataa)

move to top

Les arbres sans feuilles (2012)

1. Le chêne

2. Le pommier

3. Le tremble

4. Le bouleau

In the winter, when the dark bare trunks of deciduous trees contrast sharply against the snow, the delicate network of branches from the tree trunk to the fine details of the tip of the branches becomes visible. While observing the trees one becomes aware of the self-similarity in small details and large scale. Also different species have their own unique pattern of carefully designed crossing paths of branches.

Majestetical aspens, the old oak, the homey apple tree in our jard and birches with their abundant tips of branches swaying in the wind. Trees standing still, waiting silently for the spring while a gust of wind suddenly blows a whirlwind of snow into the air.

Commissioned by The International Maj Lind Competition 2012 and Sibelius Academy.

(download / lataa)

move to top

Mielen tasapainolajit (2012)

Texts by Janne Nummela (2011)

Upouudesta 2011 ilmestyneestä Ensyklopedia-runokirjasta löytyneet Janne Nummelan tekstit yhdistyvät toisiinsa kirjan hakusanojen muodostamassa uusia mielleyhtymiä luovassa verkostossa. Nuoren miehen osuvasti kirjoitetut, mutta samalla sopivasti itseironiset tekstit sopivat mielestäni oivallisesti teekkarin suuhun. Polyteknikkojen Kuorolle säveltämäni Mielen tasapainolajit yhdistää kaksi Nummelan kirjoittamaa ensyklopedian hakusanaa. Puoliolento elää osittain kokonaista, vaarallisen vauhdikasta elämää täysillä. Mielen tasapainolajeissa pohditaan haaveen olemusta. Osa Nummelan tekstistä jää mykkänä teoksen laulamattomaksi keskusideaksi. "Haaveen potentiaalienergia" kasvaa muuttumattomasta suurimmilleen teoksen kaoottista keskikohtaa kohden.

* * *

The poems of Janne Nummela, from a brand new collection Ensyklopedia (2011), are connected in the network of keywords, which often creates new assosiations between the entries. Written by a young man, these cleaver texts spiced with just a right amount of self-irony suited in my opinion well for a choir of male tech students. Mielen tasapainolajit (The balancing acts of the mind) written for The Polytech Choir combines two Nummela’s texts. Puoliolento (Half creature) is living partly full, dangerously fast life completely. Mielen tasapainolajit reflects on the essence of dreams. Some of Nummela’s text is left unsung like a silent core of the piece. ”The potetial energy of a dream” is accumulating from stable towards its peak values when getting closer to the middle chaotic section of the piece.

Commissioned by Gösta Serlachius Fine Arts Foundation for to be performed at Tampere Biennale 2012 by the Polytech Choir.

(download / lataa)

move to top

New Holland (2013)

(fl, cl/bass cl, hn, tp, harp, perc., vl, vla, vc)

While visiting New Holland – a triangle of red brick buildings surrounded by the channels of St. Petersburg – I could sense the presence of different eras of history.

The past, present and future of this magnificent place serve as inspiration for different sections of my piece.

Today in ruins, New Holland was once a busy naval base. In the warehouses there was also one of the first radio stations of Russia. I have tried to capture a glimpse of the history of New Holland in the soundscape of my work. The submarine, morse code and analogue radio sounds gave inspiration to the rhytmic patterns, gestures, harmony and timbre of my work.

The atmosphere of the present – stillness of the completely covered windows keeping the spaces inside hidden – governs the general character of the work. The shapes of the arcs of the hallways and windows transform into gliding harmonies, the sunlight on the walls flickers in beautiful timbres.

The glamour of the designed future for New Holland reflects in the urban jazz-inspired short and fast moving section in the middle of the piece. Towards the end of this section the illusion of the future evaporates slowly. The colorful paper lanterns of the present New Holland are slowly swinging in the wind.

Commissioned by The St Petersburg Pro Arte Foundation for Culture and Arts.

Fp. eNsemble, cond. Fedor Lednev, Hermitage Theatre, 18.12.2013, St Petersburg, Russia.

(download / lataa)

move to top

Orlando-fragments (2010)

1. Unelma

Sormiharjoitus 1

2. Tammipuu

Sormiharjoitus 2

3. suunnit

Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja sain esittää toiveita. Runoista tuli näin valmiiksi sopivia sävellettäviksi, teksteistä muotoutui hyvin ajassa toimivia. Tavin neljä runoa Virginia Woolfin Orlando-romaanin teemojen ympärille muodostavat musiikissa vähintään kaksi peilikuvaparia. Rakkausruno “Unelma” on intohimoinen, mutta samalla sisäänpäin kääntynyt. Laulajan seurana on vain hänen omaa ääntään toistava elektroniikka. Ollaan romaanin päähenkilön Orlandon päänsisäisessä unelmamaailmassa. Ulospäin suuntautunut “Sormiharjoitus” asettuu aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Näkymättömästä ja hauraasta elektroniikalla tuotetusta äänimaailmasta on siirrytty koko yhtyeen käyttöön.

Jossain vaiheessa, kun keskustelimme Tavin kanssa liikkeestä ja vauhdista, meille kummallekin tuli mieleen, että mitä jos musiikki ja teksti olisivatkin toistensa vastakohtia. Hidas paikallaan pysyvä teksti olisi sävellettynä täynnä liikettä ja huiman liikkeen tunnun sisältävä teksti jäädytettäisiin paikoilleen musiikissa. Näistä ajatuksista syntyivät “Tammipuu” ja “Suunnit”. “Suunnit”-osassa tekstin liike on jäähmetetty hitaasti ja hienovaraisesti muuntuviksi sointiväripinnoiksi. Laulajan ääni muuntuu elektroniikassa saumattomasti soitinten ääniksi ja toisin päin. Tammipuu-runokirja, joka kulkee Orlandon mukana läpi koko Woolfin romaanin, on enemmän kuin vain yksi Orlandon kirjoittama runo. Se on eräänlainen muistikirja täynnä tekstiä viimeistä sivunkulmaa myöten. Hauras kirja on kuin havinaa tuulessa, jonka kuiskeen lukija on kuvitellut tai “ehkä hän on kuullut lehvistössä”.

Commissioned by Finnish broadcasting company YLE. The electronics were made at the Sibelius Academy SACMUS studios.

Fp. Jutta Seppinen, mezzosoprano, defunensemble, 8.7.2010, Time of Music -festival, Viitasaari, Finland.

(download / lataa)

move to top

Pepper's ghost (2009)

Pepper's ghost – Pepperin haamu, nimetty 1800-luvulla eläneen teatterijohtaja John Henry Pepperin mukaan, on klassinen teatteri-illuusio. Näyttämön alla yleisöltä näkymättömissä oleva voimakkaasti valaistu hahmo heijastetaan näyttämön eteen asetetulle lasille. Heijastunut kuva ja näyttämöllä olevat näyttelijät sulautuvat toisiinsa luoden taianomaisen illuusiomaailman.

Kahteen osaan jakautuvan teokseni ensimmäisessä puoliskossa nuoret soittajat ovat ikään kuin näyttämöllä oikeasti olevia näyttelijöitä ammattimuusikoitten luodessa pepperin haamun kaltaisia harhakuvia heidän ympärilleen. Selväpiirteinen nuorten soittajien soolo kietoutuu ammattimuusikoitten soittamiin monivivahteisiin sointiväreillä, erilaisilla tekstuureilla ja mikrotonaalisilla harmonioilla leikitteleviin sointi-illuusioihin. Teoksen toisella puoliskolla, ekspressiivisen harmonikka-piano-lyömäsoitin -kadenssin jälkeen, nuoret soittajat liittyvät ammattilaisten ryhmään. Teoksen loppua kohden soittajat pääsevät yhä enemmän improvisoimaan nuotissa annettujen ohjeitten pohjalta. Aivan alarekisteristä ylöspäin avautuva ramppi paljastaa matkallaan ylärekisteriin kerros kerrokselta erilaisia sointikuvia.

* * *

Pepper's ghost, named after the theatre director John Henry Pepper (who lived in the 19th century), is a classical theatre illusion. There's a hidden room under the stage. When light is cast on the room, the objects in it appear in the glass placed in front of the stage. The reflected image and the actors blend creating a magical illusionary world.

In the first part of my two-part piece the young soloists present the actors who are on the stage while the professional musicians create illusionary world around the young musicians parts. The clear cut part of the young soloists is intertwined by the illusionary world of subtle textures, timbres and microtonal harmonies created by the ensemble. In the second part, after the expressive accordion-piano-percussion cadenza, the young soloits join in the ensemble of professional musicians. The controlled aleatory increases towards the end of the piece. A vedge moving from the lowest towards the high register reveals layer after layer a new soundscape as it proceeds.

Commissioned by Chamber Orchestra Avanti!

Fp. Chamber Orchestra Avanti! and the young musicians of Southern Finland, 13.11.2009, Ruoholahti, Helsinki.

(download / lataa)

move to top

...sicut aurora procedit (2015)

version for violin and electronics

...sicut aurora procedit – niin kuin päivä valkenee


rosin dust 1

aurora procedit

rosin dust 2

glow

rosin dust 3


...sicut aurora procedit sooloviululle alkoi aamuhämärän tunnelmissa kohti päivän valkenemista. Versio viululle ja elektroniikalle kulkee nämä hetken kuin muistellen, käänteisessä järjestyksessä. Hildegard von Bingenin, keskiaikaisen abbedissan, filosofin ja säveltäjän, O frondens virga -antifoni kuullaan teoksen alussa viulu- ja laulustemman yhteenkiertyneenä duettona. Etäinen katedraalimaiseen tilaan sijoitettu laulu on kuin heijastus päivän kirkkaudesta. Tekstin sanoma kylpee kirkkaassa toivossa. Nousevan auringon valo osuu ilmakehän ylimpiin kerroksiin saaden ne hehkumaan. Glow – hehku saa sävelmolekyylit hurjan liikkeen avulla tuottamaan harmoniamaailmaltaan kuulasta hehkua. Muistuma aamuhämärän sinisen hetken tunnelmista päättää teoksen. Aurinko on nousemassa, mutta odottaa vielä majesteettisena horisontin takana.

* * *

...sicut aurora procedit – the dawn arises


rosin dust 1

aurora procedit

rosin dust 2

glow

rosin dust 3


...sicut aurora procedit
for solo violin (2014) proceeded from the twilight of the dawn to the sun rising above the horizon. The version for violin and electronics travels this journey backwards, as if in a memory. O frondens virga, an antiphone by the Middle Ages Benedictine abbess, philosopher and composer Hildegard von Bingen, is intertwined with the violin part in the beginning of the work. This antiphone, placed in a distant chatedral-like space is a reflection of the brightness of the day. The words of the antiphone are bathing in bright hope. The first rays of light of the rising sun hit the outer layers of the atmosphere thus making them glow. Through making the sound particles spin the movement glow radiates in translucent harmonies. The memory of the twilight of the dawn ends the work in the atmosphere of the blue hour. The dawn is rising, but the sun is still waiting beneath the horizon.

(download/lataa)


Slutförvaringen – Kuinka puoliintuminen meitä liikuttaa (2008)

Ajattelin kokeilla, miten suomen- ja ruotsinkielistä runoutta voisi yhdistää kuorolle sävellettäessä. Etsiessäni tekstejä teokseen jossain matkan varrella syntyi idea tilata uusia tekstejä. Pidin kovasti kummastakin runoilijasta Catharina Gripenbergistä ja Kristiina Lähteestä erikseen ja tiesin Lähteen kääntäneen Gripenbergin runoja suomeksi. Pyysin siis tätä jo toisensa tuntevaa paria kirjoittamaan yhteistyössä minulle tämän Helsingin Kamarikuorolle säveltämäni kuoroteoksen tekstin. Gripenbergin ruotsinkieliset tekstit limittyivät tyylikkäästi Lähteen suomenkielisiin.

”Mikään ei katoa, kaikki vain muuttaa muotoaan.” Puhutaan ongelmajätteiden ja ihmisten loppusijoittamisesta. Se mikä on poissa silmistä on poissa myös mielestä. Herätään unesta absurdiin todellisuuteen, jossa kukaan ei tiedä eikä voikaan tietää, mihin ongelmatapaukset tulisi sijoittaa. ”Urberget? Virastoon? Havsdjupet? Metsään? EI metsään!” Nyt täysin hereillä, matkalla loppusijoituspaikkaan, kuljetaan vielä muistojen halki. ”Jokin lintu lauloi kuin kitisevä keinu. Mikä se oli?” Perillä on aika nukahtaa, muuttaa muotoaan, maatua, mutta: ”Kan ni läsa säkerhetsföreskriften - innan vi somnar?”.

* * *

I thought I'd try how the Finnish and Swedish languages could be combined when composing for a choir. Somewhere along the way I came up with an idea of commissioning the texts from two Finnish poets. Native Swedish speaker Catharina Gripenberg and native Finnish speaker Kristiina Lähde wrote me a text where the two languages are united elegantly.

"Nothing disappears, everything just changes." The text reflects both the environmental concerns of the modern society and how people are getting more and more torn up inside.

Commissioned by and dedicated to Helsinki Chamber Choir.

Fp. Helsinki Chamber Choir, cond. Nils schweckendiek, 14.2.2009, Musica nova Helsinki, Finland.

(download / lataa)

move to top

soaring (2011)

Alkuitu teokseeni soaring huilulle ja harmonikalle oli äkillinen tuulenpyörre. Erilaisin nopeuksin puhaltava tuuli havisuttaa puitten lehtiä ja nostaa mukaansa rapisevaa hiekkaa. Kohdatessaan vuoren seinämän voimakas tuuli alkaa nousta ylöspäin luoden nosteen, jonka varassa linnut ja jopa pienemmät lentokoneet voivat liitää ilman, että muuta energiaa tarvitaan.

Teoksen alkupuolen oikukas tuuli luo nosteen, jonka varassa teoksen loppupuoli voi liitää (soaring – liitää, kohota korkealle) yhä vähenevin ponnisteluin kohti korkeuksia.

Teos on omistettu teoksen tilanneelle Andrea Carola Kieferille.

* * *

When I was gathering material for soaring for flute and accordion my first idea was a gust of wind: how it blows in different speeds and rattles the leaves and picks up grains of sand while it blows. A mountain rigde or cliff can deflect the wind upwards. If the wind is strong enough it can provide enough force for birds and even small airplanes to keep them floating in air with no extra force neaded.

The capricious wind in the first part of the piece creates a lift on which the second part is soaring (to soar – to glide). The use of energy is slowly reducing towards the end of the piece.

Commissioned by and dedicated to Andrea Carola Kiefer.

Fp. ensemble cras: Andrea Carola Kiefer, accordion, Richard Craig, flute/alto flute, Strom – kein Strom -festival, Cologne, Germany.

(download / lataa)

move to top

Trois Mondes (2010–11)

1. Mouvement perpétuel

2. La cathédrale engloutie

3. L’escalier à spirale

Trois Mondes – Kolme Maailmaa – sävellyksen suunnittelutyön edetessä, tutustuessani lähemmin urkujen äänimaailmaan, huomasin sekoittavani usein oktaavialat kuunnellessaeni urkujen sointia. Olin ikään kuin kuulevinani sävelen, joka oli oktaavia korkeampi kuin soitettu sävel. Yksittäisen äänen tarkempi tietokoneella tekemäni analyysi paljasti, ettei harha ollutkaan ensisijaisesti oman korvani tuotos, vaan sen syy oli itse äänessä. Yksittäisessä yhtä rekisteröintiä käyttävässä äänessä soi voimakkaana pohjasävelen lisäksi sen ensimmäinen yläsävel, oktaavi. Urkujen soinnille tyypillinen voimakas ensimmäinen yläsävel saa usein vahvistusta urkujen rekisteröinneillä, joista suuri osa on oktaavisuhteessa pohjasäveleen. Koko tämän mahtavan instrumentin sointi tuntuu rakentuvan pohjasäveltä vahvistavalle yksi toisensa päälle kasautuvalle oktaaveitten muodostamalle pilarille. Oktaavista tuli myös Trois Mondes -teoksen yksi kulmakivi.

Kaksi oktaavin päässä toisistaan olevaa säveltä sulautuvat helposti toisiinsa kuulokuvassa. Syntyy tilanteita, joissa kuulija on hetken epävarma, kumpi ääni soi. Säveltäjä Jean-Claude Risset on tunnettu oktaavi-illuusion varaan rakentuvista loputtoman tuntuisesti nousevista ja laskevista asteikoista. Rissetin musiikki yhdistetään usein M.C. Escherin matemaattisesti lasketulle optiseen harhaan perustuvaan kuvataiteeseen, erityisesti teokseen Nousten ja laskeutuen, jossa soturijoukko nousee ja laskeutuu loputtomalta näyttävää portaikkoa.

Escherin kuvataiteesta ja Rissetin musiikista inspiroituneena halusin kokeilla oktaavi-illuusiolle perustuvaa harhaa Escherin samannimisestä litografiasta nimensä saaneessa Trois Mondes -urkuteoksessani. Mouvement perpétuel – Ikiliikkuja – tutkii hiukan erivireessä olevien rekisterien vuorovaikutusta. Tasavireiseen viritysjärjestelmään perustuva urkujen normaali sointi saa lisäväriä joistakin yläsävelikköön perustuvista rekisteröinneistä. Läpi koko teoksen akustisten romanttisten urkujen lisäksi kuullaan elektroniikassa pitsimäisinä tekstuuripintoina esiin tuikahtelevia barokkityylisiä urkuja. La cathédrale engloutie – Uponnut katedraali – perustuu urkujen tarjoamaan mahdollisuuteen jatkaa soivaa ääntä loputtomasti. Harmonia, rekisteröintien vaihtuessa hitaasti muuntuva sointiväri ja väreilevät tekstuuripinnat haihtuvat elektroniikan pois liukeneviin glissandoihin. Teoksen päättää loputtomantuntuisten nousevien ja laskevien asteikkomaisten tekstuurien hallitsema L’escalier à spirale – Kierreportaat.

(download / lataa)

move to top

winnowing (2010)

winnowing (2010)

Winnowing – erotella jyvät akanoista, antaa tuulen puhaltaa kevyemmät roskat pois tai eräitten suurten lintulajien soidinlennon aikana pyrtösulkien tekemä ääni, kun ilma virtaa niitten lävitse. Alunperin tarkoituksenani oli säveltää Olivier Messiaenin La Fauvette de Jardin -teokseen liittyvää musiikkia. Aloitin teoksen suunnittelun pohtimalla linnunlaulun ja elektroniikan suhdetta. Vähitellen vuoden aikana matkustellessani paljon siirryin myös huomaamattani pohtimaan lintujen liikettä. Syksyn ja kevään lintuparvien nopeat kuviolentopyrähdykset Stuttgartin keskupuiston uskomattomien vanhojen vaahteroitten oksistoissa. Villisorsat, -hanhet ja se yksinäinen talven yli puistoon jäänyt joutsen lammen pintaväreiltä lentoon lähdössä: kohahdus, väpätys, huojunta, hitaasti heikkenevät väreet. Samalla minua alkoi kiehtoa yhä enemmän pianon aivan hiljaisimmat sointivärit. Kuuntelin kuulokkeilla pianon huiluäänten huojuntaa ja väreilyä ja halusin rakentaa tästä äänestä saliin yleisön ympärille sointimaailman, jossa nämä aivan hiljaiset äänet tulisivat lähelle kuulijaa, herkistäisivät aistimaan niitten vähittäisiä hienovaraisia sävyeroja ja muutoksia ja rentoutumaan lempeän sointimaailman syliin.

Teoksen on tilannut Jaana Kärkkäinen ja se on omistettu hänelle. Teoksen elektroniikan olen tehnyt pääosin Sibelius-Akatemian SACMUS-studioilla.

* * *

Winnowing – separating the grain from the chaff, letting the wind blow the lighter parts away; or the sound made as the air flows through the tail feathers of certain big species of bird during mating. My original idea was to compose music that would relate to Messiaens La Fauvette de Jardin; I started to plan the piece thinking of the relationship between birdsong and electronics. I was constantly traveling at the time and started little by little to think about the movement of birds: the migrating flocks of birds of the autumn and spring amongst the old maple trees of the central park in Stuttgart, wild geese and that single lonely swan which decided to spend it’s winter in Stuttgart taking off and landing on the subtly fluctuating surface of the pond: stir, quiver and slowly decreasing vibrations of water. Simultaneously I found myself to be more and more interested in the most subtle timbres of the piano. I listened the softly shivering piano harmonics through headphones and wanted to surround the audience with this gentle sound to let the audience experience the subtle timbre changes of these sounds and relax inside this fragile soundworld.

Commissioned by and dedicated to Jaana Kärkkäinen. The electronics were made at the Sibelius Academy SACMUS studios.

(download / lataa)

move to top