Radiofonia -- Matka kauas ja lähelle

Syyskuussa 2013

Jurmon saarella kirjoituskesää 2012 viettänyt Vilja-Tuulia Huotarinen lähetti ensimmäisen version tilaamistani runoista syksyllä 2012. Se oli valtavan suuri ja monitasoinen, monituulinen runokokoelma. "Käytä näitä niin kuin haluat", hän huikkasi sähköpostissaan omalla tyypillisen hyväntuulisella ja vauhdikkaalla tyylillään. Luin runoja, ajattelin että tästä tulee vaikea valinta. Edes parituntinen radiofonia ei voisi pitää sisällään tätä kaikkea. Meni vuosi, olimme koko perhe Pariisissa. Esikoiseni oli juuri täyttänyt yksi. Opiskelin elektroakustista musiikkia IRCAM-keskuksessa Pariisissa ja opiskelukiireiltä radiofonian teko siirtyi.

Vilja-Tuulia palasi aiheeseen kesän 2013 jälkeen karsitulla ja uudelleen työstetyllä versiolla runoista. Näillä uusilla teksteillä oli selvä suunta. Ajattelin radiofonian kertovan erilaisista paikoista - henkisistä ja fyysisistä. Vilja-Tuulian runot kertoivat sisäisestä matkasta, kaipauksesta, luopumisesta ja muutoksesta. Ymmärsin, näin sen pitääkin olla. Etsimäni jännitekaarros radiofoniaan oli löytynyt. Tätä kaarrosta seuraten teoksessani täytyisi ensin olla jäätyminen, kohmettuminen oman kuorensa sisään. Kun jää vihdoin murtuisi, se tapahtuisi hileytyen, mutta samalla vuolaasti. Jääkuoresta luopuminen sallisi jälleen kontaktin ulkopuoliseen maailmaan.

Kaikki päivät alkavat yhdestä päivästä

Kun kuljen puristan kiveä kädessäni

Sanoista saari Saaresta rajat

(Vilja-Tuulia Huotarinen, Saari (2013))

Lokakuussa 2014

Ensimmäiset nauhoitukset radiofoniaa varten on tehty. Vilja-Tuulian runot sekä oma kamariyhtyeteokseni New Holland (2013) on nauhoitettu. Työryhmäni runojen työstössä olivat näyttelijät Jussi Lehtonen ja Noora Dadu, joitten kokemuksen ja oman äänen halusin kuuluvan runojen tulkinnassa. New Hollandin nauhoituksia varten keräsin ystävistäni ja ystävien ystävistä kamariyhtyeen, jonka yhteissoitto ja -henki vakuutti ensisävelistä. Henkilökohtaisen kriisin keskellä oli minulle parasta uppoutua työhön. Pieni tyttäreni Aune sairastui epilepsiaan vain 7kk iässä. Suloinen vauva-arkemme täyttyi kertarysäyksellä kaiken kattavasta huolesta. Lokakuussa alkanut viheliäinen tauti kuitenkin kaikkosi tyttäreni elämästä yhtä äkillisesti kuin oli tullutkin parin viikon sisällä. Se kuitenkin jätti häneen ja meidän elämäämme varjon, joka alkoi hälvetä vasta, kun aurinkoinen hymy palasi hänen kasvoilleen ja pienet jokellukset täyttivät taas keittiön. Niitä saimme odottaa kevääseen 2015 saakka. Työni runojen parissa sai uuden ulottuvuuden, niitten säkeet syvenivät ja alkoivat muuttaa merkitystään yhä henkilökohtaisemmiksi.